keskiviikko 26. joulukuuta 2012

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

lauantai 8. joulukuuta 2012

Bataattikeitto


Ohjeen alkuperä on hämärän peitossa. Todennäköisesti sekoitus ja sovellus kavereiden keitto-ohjeista ja netistä pengotuista erilaisista ohjeista. 

Juureskeitot ovat siitä mukavia, että niitä on helppo maustaa sen mukaan mitä sattuu kotona olemaan. Niistä tulee aina vähän erilaisia mutta vaikea näitä olisi pilata.
- 2 bataattia
- 3 pientä perunaa
- 2 porkkanaa
- 3 pientä sipulia
- 3 valkosipulinkynttä
- 1 kanaliemikuutio
- 1 l vettä
- oliiviöljyä ja/tai voita
- suolaa

- chilipippuria tai tuoretta  chiliä
- pippuria
- hunajaa n. 1 rkl
- korianteria
- timjamia
- sitruunamehua

1. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä, älä anna ruskistua.
2. Heitä mukaan tirisemään pippurit, timjami ja korianteri, määrät maun mukaan...
3. Lisää vesi, kanaliemikuutio ja keitä siinä juurekset pehmeiksi, 
4. Soseuta sauvasekoittimella
5. Mausta hunajalla ja sitruunamehulla (tai limetti-)
6. Maista ja lisää suolaa jos tarvitsee.

Tähän voi lisätä myös kookosmaitoa, jos sitä sattuu olemaan, tai kookos-lime-maustettua kermaa.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Tuorepasta: opettelua osa II


Kokeilin taas huvikseni pastan tekoa. Erityisesti taikinan kauliminen vähä vähältä ohuemmaksi on tosi mukavaa. Yritän tehdä tätä niin kauan että tiedän osaavani. Opin pullanleipomisen samalla tavalla - kokeilin niin kauan että se oli näpeissä.

 Toistaiseksi tuntuu siltä että on vaikea saada nauhapasta onnistumaan, jos levy on ohuempi kuin 6-7 tai jos yritän tehdä aivan ohutta nauhaa (koneella saa siis isoja levyjä, leveää nauhapastaa ja ihan ohutta nauhaa).

Kokeilin taikinaa niin että puolet jauhoista oli vehnäjauhoa, puolet durumvehnää. Toimi ihan hyvin.

Keittoaika on 2 minuuttia runsaassa suolatussa vedessä.













Kun nauhat  irrottelee toisistaan kunnolla ja kuivaa pyyhkeellä pari tuntia, niistä tulee just sellaisia kuin pitääkin.

-- Kaikki vinkit kokeneemmilta vastaanotetaan kiitollisuudella!





sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Tuorepastaa pastakoneella - opettelua

Ostin meille perheen joululahjaksi pastakoneen. En malttanut odottaa vaan julkistin lahjan heti. Reetta oli innokas aloittamaan opettelun. Noudatimme Myllyn paras -durumvehnäjauhopussin ohjetta:


- 300 g (4,5 dl) durumvehnäjauhoja
- 1,5 - 2 dl vettä (tai 2-3 munaa ja loput vettä)
- 1-2 tl öljyä

(Keittoaika 2-3 minuuttia)




Idea on että jauhot kaadetaan pöydälle, jauhokasaan tehdään kuoppa johon kipataan munat ja nesteet. Minulla valui taikina heti vähän kuopan yli, mutta sain lopulta ohjeiden kuvilta näyttävän pallon aikaiseksi.

Loppu ei sitten mennyt ihan kuten Strömsöössä: fettucine liisteröityi isoiksi kimpuiksi. Keitimme sen kuitenkin ja söimme savulohikastikkeen kanssa, ja se maistui kyllä ihan siltä miltä kuuluikin. Eli juuri niin paljon paremmalta kuin kuivattu pasta.

Kannattaisi aina vähän penkoa ennen kuin ryntää touhuamaan, mutta käyhän se tässäkin järjestyksessä. Bloggasin sieltä täältä, mm. täältä, miten ihmiset oikein menettelevät pastansa kanssa. Pari juttua jäi huomaamatta.

1. Taikinaa kannattaa alustaa kauemmin kuin maltoin tehdä.
2. Mankeloinnissa tulee tehdä koko ajan ohuempaa ja ohuempaa; pastakoneessahan on 1-9 säätömahdollisuus kuinka ohueksi levyt kaulitaan. Ideana on aloittaa nollasta ja edetä vähitellen ohuempaan.
3. Mankeloidut levyt voivat kuivua pitkäänkin (1-2 h) ennen kuin ne leikataan nauhoiksi.
4. Ja valmiit nauhat ripustetaan roikkumaan jonnekin kunnes on aika keittää. Joidenkin ohjeiden mukaan nämä valmiit nauhat kuivataan, jotkut haluavat keittää ne heti. Ehkä kuitenkin jossain kohtaa sitä kuivaamista vaaditaan, muuten tulee mössöä.

Jatkamme harjoituksia. Maku on kuitenkin hyvä ja koneen veivaaminen hauskaa! Ehkä koko homman idea on juuri tuo touhuaminen, se on tosi mukavaa...

**

Kokeilin uudestaan syönnin jälkeen - puolet taikinasta oli nimittäin jätetty odottamaan. Tein uudestaan, kaulin eli mankeloin huolellisemmin (jätin 5-6 tasolle) ja ripustamisen sijasta vein valmiit nauhapastat  pyyhkeen päälle kuivumaan. Nyt alkaa näyttää enemmän siltä kuin kuuluu, tästä saamme toisen satsin illalliselle...


torstai 22. marraskuuta 2012

Reetan Julia / Julie

Tämä projekti alkoi Julia / Julie -elokuvasta. Haluan yrittää vähän samaa kuin Julie. Yritän valmistaa vuodessa 24 ohjetta, jälkiruokaa ja suolaista. Tässä ovat kirjat joita käytämme projektissa. Projektissa on mukana, of course, minä. And my mother and friends.

Tämän kirjan sain iskältä. Olimme ABC:llä ja menimme kirjakauppaan. Iskä sanoi että saan yhden kirjan, ja halusin juuri tämän:


Tämän kirjan sain äidin työkaverilta Erikalta.


Tämän kirjan antajaa en muista:



Tämän sain myös äidin kaverilta Erikalta.


Seuraavaksi kirja jonka sain kummitädiltäni Hannalta:


Viimeiseksi mutta ei vähäisimmäksi: äidin työkaverilta Maritalta saatu suklaakirja.


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Tummasuklaatryffelit Risto-ukin synttäreille


Reetta on tehnyt näitä tryffeleitä pari kertaa, ja reseptin haltuunotto osui parhaimmilleen Ukin 70-vuotisjuhlaan. Nämä ovat nyt siis Risto-ukin tryffeleitä. Ohje on hieman monivaiheinen, mutta on aivan ehdottomasti sen arvoinen. Ohje on peräisin Claire Ptakin kirjasta "Sokerikokin parhaat" ja muuntelimme sitä hieman. Suklaan teossa pitäisi kai olla aika tarkka, mutta tällä tavoin toimimalla Reetta ainakin sai aikaan aivan järkyttävän hyviä tryffeleitä.



Ainekset (n. 60 pientä pyöreää tryffeliä)

- 1,2 dl kuohukermaa

- 100 g vaaleaa siirappia (Ohjeessa luki: "vaaleaa maissisiirappia", me löysimme "vaaleaa" ja käytimme sitä)

- 1 vaniljatanko halkaistuna

- 350 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 66-70%) pilkottuna

- 50 g pehmitettyä voita

- makeuttamatonta kaakaota kuorrutukseen


Valmistus

Tässä ei auta hötkyillä...

1. Sekoita kerma ja siirappi pannussa/kattilassa, raaputa vaniljatangosta siemenet, lisää ne sekä tanko seokseen.

2. Kuumenna seosta juuri ja juuri kiehuvaksi (siiheksi, kun pinnalle alkaa muodostua vaahtoava kermakerros)

3. Nosta pannu levyltä, laita seos kulhoon ja anna jäähtyä yön yli. (huom. Me laitoimme tämän hieman jäähtyneenä jääkaappiin emmekä odottaneet yön yli. Teimme kermaseoksen aamulla ja jatkoimme valmistamista illalla, toimi ihan hyvin niinkin! Eli riittää puoli vuorokauttakin.)

4. Voitele neliskanttinen vuoka (esim. pieni lasagnevuoka) ja levitä sen pohjalle tuorekelmua. (En kyllä tajua voitelua, kun kuitenkin kelmutetaan. Tehtiin kuten käskettiin, ehkä se sitten vaan irtosi helpommin???)

5. Sulata suklaa vesihauteessa. (ohjeessa sanottiin, kunnes se on 46-asteista. Meillä ei ollut mittaria, joten me vain sulatimme tavalliseen tapaan vesihaudekattilassa ja hieman jäähdytimme)

6. Kun suklaa jäähtyy, ota vaniljatanko kermasiirappiseoksesta pois ja laita seos sekin kuumenemaan vesihauteeseen. Tarkoitus on saada se samaan lämpötilaan. (Me emme kyllä olleet kovin tarkkoja tässä, mutta lämmittelimme kuitenkin hieman.)

7. Sekoita suklaa ja kermasiirappiseos sauvasekoittimella.

8. Lisää voi pehmeinä paloina seokseen, sekoita hyvin. Seoksen pitäisi olla ihanan kiiltävää ja hyvin kauniin näköistä. Siis TODELLA. Tässä kohtaa jo tajuaa miten HYVÄÄ tästä tulee...

9. Kaada massa kelmutettuun vuokaan, jäähdytä ja laita jääkaappiin.

Tässä kohtaa me odotimme seuraavaan päivään.

10. Kumoa jähmettynyt massa kylmälle pinnalle (meillä terästaso). Leikkaa kuumalla veitsellä 2 cm:n kuutioiksi, joista voi pyöritellä kaakaojauhotetuilla käsillä palloja. Kierittele kaakaossa.

11. Säilytä jääkaapissa ja ota puoli tuntia ennen tarjoilua lämpimään. Jos ei ole karamellivuokia, säilytysastiassa pitää olla kaakaojauhetta, etteivät tryffelit tartu toisiinsa.








maanantai 29. lokakuuta 2012

Risotto käsivaralla

Risottoa arkiseen käyttöön teen näin:

Katson riisi/vesi-suhteet risottoriisipaketin kyljestä. Tässä ohje n. 6 hengen annokseen.

1. Paistan risottoriisiä ensin voissa+oliiviöljyssä
2. Heitän joukkoon myös hyvin pieneksi silputtua salottisipulia (3 kpl)
3. Lisään vettä ja kanaliemikuutiota - ei liikaa ettei tule ylisuolaista. Käytän liemikuutioita aina vähemmän kuin niiden ohjeissa suositellaan.
4. Lisää myös hiukan sitruunamehua.
5. Kun riisi on valmista, lisään rouheana raasteena parmesania (1,5 dl) (ei jauheena myytävää)
6. Lopuksi lisään puoli purkillista mascarpone-juustoa joukkoon.

En useinkaan juo valkoviiniä, joten en myöskään pidä sitä kotona. Joskus sitä voi varta vasten ostaa ruoanlaittoa tai valkoviinistä pitäviä ystäviä varten, silloin käyttäisin sitä tuossa ennen veden lisäämistä. Pieni tilkka valkoviinietikkaa voi korvata valkoviinin.

Tähän voi sitten lisätä maun mukaan katkarapuja, sieniä, pinaattia...   tuoreet yrtit sopivat mukaan hyvin. Itse kokeilin mm. tuoretta oreganoa. Omasta mielestäni paras on se plain-versio ilman ihmeempiä lisukkeita. :-)


katkarapujen ja oreganon kanssa



PS. Tässä vielä kaksi mukavan tuntuista risotto-ohjetta, tämä ja tämä.





keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Leipä lopussa, sämpylöitä!

Kiitos taas Etsi-resepti-palvelulle, löytyi nopeasti ohje, jossa pärjäämme vehnäjauhoilla ja kaurahiutaleilla. Tätä ohjetta muuntelimme hiukan, kiitos ohjeesta! Näistä tuli tosiaankin hyvin pehmeitä.  

Saimme kaapista löytyneistä aineksista raavittua kokoon vain puolikkaan taikinan, mutta syysloman aamiainen tuli joka tapauksessa pelastettua!


Ainekset:

- 1 pussi kuivahiivaa
- 2 rkl siirappia (korvasimme sokerilla) 
- 3/4 dl öljyä (oliivi- ja rypsiöljyä puolet ja puolet)
- 2 tl suolaa 
- 5 dl vettä 
- 2 dl kaurahiutaleita 
- noin 5 dl vehnäjauhoja
noin 5 dl hiivaleipäjauhoja
- reilu 1 dl juustoraastetta

1. Sekoita jauhot, sokeri ja kuivahiiva.
2. Lämmitä vesi vähän kädenlämpöistä kuumemmaksi, lisää öljy. 
3. Sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja anna hetken turvota.
4. Sekoita ja vaivaa joukkoon jauhot, varovaisesti. Jätä taikina hyvin pehmeäksi.
5.  Kohota taikinaa
6. Leivo sämpylät (n. 20 kpl) ja kohota vielä hetken peitettynä.
7. Voitele vedellä tai kananmunalla.
8. Paista reilu 15 min 200 asteessa.  




tiistai 2. lokakuuta 2012

Omenasta kerran vielä: omenaista pullaa

Houkuttelevaakin houkuttelevampi postaus Liemessä -blogin Jenniltä: pull apart -pulla.


Tutustukaa ihmeessä tähän ihastuttavaan blogiin!

Piti ehdottomasti saada kokeilla.

Tätähän olikin hauska tehdä.

Yleensä pelkään kaikkea sellaista, mikä vaatii minkäänlaista näppäryyttä. Onnistuin kuitenkin kunnialla sullomaan pullaruudut pinoon.
Taikina nousi komeasti.

Meidän paistoaikamme oli aavistuksen lyhyempi kuin ohjeen puoli tuntia. Tein muuten ohjeen mukaan, lisäksi voitelin pullan kananmunalla.


Herkullista!










Ihanat suklaabrowniet

Minä ja iskäni teimme ensimmäistä kertaa näitä. Ne oli hyviä vaikka unohdimme laittaa voin. Voi sitten ajatella miten hyviä ne on silloin, kun niissä ON voita.

Ainekset
-300g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 70%)
-125g VOITA  = D
-3 kananmunaa
-175g fariinisokeria
-1/2tl merisuolaa
-1/2tl vaniljauutetta
-100g vehnäjauhoa
-150g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 55-64%)

Valmistusohje

1. Laita uuni 160 asteeseen.
2. Levitä leivinpaperi neliönmuotoiseen vuokaan että leivinpaperi nousee reunoilta.
3. Sulata suklaa ja VOI ota pois kun se on sulanut. Ota pois liedeltä ja anna jäähtyä.
4. Vatkaa munat, sokeri, suola ja vanilija vaahdoksi.
5. Kääntele sula suklaa seokseen sekä jauho ja suklaapalat.
6. Paista tasan 27 minuuttia. Sisus on yhä juoksevaa. HUOM älä paista enempää.
7. Ota vuoka uunista ja jäähdytä. Kumoa kakku ja paloittele. Tarjoa heti.

Ohje on kirjasta Ptak, Claire: "Sokerikokin parhaat" (Moreeni)

lauantai 29. syyskuuta 2012

Mitä kotoa löytyy -piirakka: makua ja luonnetta! (Ei laihduttajille)

Mitä kotoa löytyy -piirakka tehtiin tästä Kokkailua kaksiossa -blogista löytyneeseen pohjaan, sovelsin hieman, Katsokaa Jadan postauksessaan vinkkaama video. Tällä tavalla tulee HYVÄ pohja.

POHJA
- 100 g voita
- 1,5 dl  vehnäjauhoja
- ripaus suolaa
- vähän kylmää vettä

TÄYTE
- 2 dl bulgarianjugurttia
- 2 munaa
- 2 dl itse raastettua parmesania
- pari siivua kermajuustoa silputtuna pieneksi
- (ripaus suolaa, ei välttämätön)
- rouhittua mustapippuria

- 5 siivua voileipäkinkkua silputtuna
- 2 sipulia
- hieman oliiviöljyä
- 2-3 tomaattia
- muutama oliivi
- 2-3 tl pestoa

VALMISTUS

1. Valmista pohja ohjeen mukaan (tsekkaa video)
2. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa.
3. Pehmentele sipulit rennoiksi öljyssä ja kippaa esipaistetun pohjan päälle.
4. Pilko kinkkusiivut pieniksi, kaada nekin pohjan päälle.
5. Aseta tomaattiviipaleita ja oliiveja päällimmäiseksi. Laitoin jokaisen tomaatin päälle ihan pikkuisen pestoa, se toimi hyvin!
 6. Sekoita munat ja jugurtti, rouhi sekaan pippuria, sekoita mukaan parmesaaniraaste sekä juustopalat.
7. Kaada seos piirakan päälle ja paista vielä 15 minuuttia 200 asteessa, ensin alatasolla, viimeiset viisi minuuttia ylempänä.


Tällä juustoyhdistelmällä ja bulgarianjugurtilla tulee erittäin maukas täyte. Joskus näistä "kaapinpohjista" tulee ihan parhaita.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Tiramisu...

Kokeiltu siis on, jo jokin aika sitten. Yritin löytää ohjeen, joka olisi "aito"...

Seurasin tätä ohjetta: Inspiring people - Ilkka Koivisto. Selasin myös seuraavat hyvännäköiset ja "aidolta" vaikuttavat ohjeet: tämä  ja tämä. Samat perusainekset toistuvat hyvin monissa muissakin. Pengottuani asiaa hieman mm. tämän jutun myötä, totesin että sellaista kuin  "aito tiramisu" tuskin löytyy... Joka asiaan löytyy monta mieltä: kermaa vai ei, marsalaa vai konjakkia... Loppujen lopuksi - tämähän on eräänlainen pappilan hätävara. Kostutettuja keksejä ja vaahtoa päällä...

Täytyy todeta myös se, että äiti on iät ajat opettanut, että täytekakku kostutetaan nimenomaan kahvilla.

No niin, asiaan:

Ainekset

- 500 g mascarpone-juustoa
- 0,5 dl pikkupullo Amarettoa (tein tämän ohjeen mukaisesti, vaikka olin kuullut marsalaviinistä... Alkon myyjä oli puolestaan Aivan Ehdottomasti sitä mieltä, että nimenomaan Amaretto kuuluu tiramisuun.)
- 200 g savoiardi-keksejä (omani olivat vääränlaisia, mikä selittää pohjan vettymisen)
- 2 dl kahvia jäähdytettynä (keitin omat normikahvini: vahvaa Brazil-kahvia pressokeittimellä)
- 1 dl erikoishienoa sokeria
- 5 munaa
- n. 1 rkl kaakaojauhetta



Valmistus

1. Sekoita kahviin suurin osa Amaretosta
2. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Ole tarkkana; pisara keltuaista valkuaisen seassa tai vesitippa kulhossa = vaahto ei onnistu! Ohje käski lisätä joukkoon hyppysellisen suolaa, tein työtä käskettyä. En tiedä onko tässä taikaa, mutta vaahto onnistui hyvin.
3. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.
4. Kääntele keltuaisseokseen mascarpone ja lisää siihen myös lopputilkka Amarettoa, sen jälkeen kääntele varovasti molemmat vaahdot yhteen.
5. Kastele keksit hyvin nopeasti kahviamarettoseoksessa ja lado vierekkäin laakeaan astiaan.
6. Laita vaahtoa keksien päälle
7. Tee toinen samanlainen kerros.
8. Siivilöi pinnalle peittävä kerros kaakaojauhoa.
9. Laita kylmään vähintään pariksi tunniksi.

Kommentteja

Tein muuten ohjeen mukaan, mutta jääkaapissa tätä tuli pidettyä vain aamupäivästä iltaan, ei yön yli. (Useissa ohjeissa neuvotaan min. 2 h).

Keksejä ei pidä näköjään liottaa kuin aivan hetki. Meidän kokeiluversiomme pehmeni velliksi viivyttyään jääkaapissa useita tunteja.(Väärät keksit selittävät tämän!) (Toinen kommentti kakkoskokeilun jälkeen: oikeat savoiardit ovat näköjään kuin pesusieniä, imaisevat hetkessä suuren määrän nestettä!Alan nyt uskoa ohjetta "sekunti per puoli" - muuten kostutusaine hupenee liian nopeasti!)

Teimme tätä isoon lasagnevuokaan sekä pienen maisteluerän suoraan lautaselle. Omasta mielestämme maku oli aivan mie-let-tö-män hyvä! Imuroimme maisteluerän ennen kuin se oli ehtinyt olla jääkaapissa sitä säädettyä kahta tuntia... Uskon että Alkon myyjä ja tuon lainaamani reseptin kirjoittaja olivat oikeassa: Amaretto on aivan nappi maku tähän.

Maku oli siis loistava mutta rakenne jätti toivomisen varaa. Kaksikerroksinen vaatii selvästi tuhdimman kakkupohjan! Ensi kerralla sitten. (Kommentti: toisella kertaa kaikki meni oikein hyvin. Pitää olla oikeita keksejä tai sitten kunnon kakkupohja...)





Näppärä ihminen voi siivilöidä kaakaolla tähän jonkun kuvion.
Minä tyydyin vain peittelemään herkun kaakaohuntuun...

Toisella kertaa onnistui oikein hyvin. Tehtiin pyöreään vuokaan.

Mausteinen omenakakku

Omenoita riittää! Seuraavaksi omenakakku, joka on ainesten ja tekotavan puolesta sekoitus kahdesta Herkkujen pikkujättiläisen (WSOY) ohjeesta. Tämän maku on tasainen ja lempeä. Jos haluaa sattumia enemmän, mukaan vaikka pähkinää. Ja omenat voi myös raastamisen sijasta kuutioida ihan pieniksi kuutioiksi. Suosittelen silloin ihan hieman enemmän jugurttia.



Ainekset
- 3 munaa
- 2,5 dl fariinisokeria
- 100 g voita tai margariinia sulatettuna
- reilu 1 dl bulgarianjugurttia (tai kermaviiliä tms.)

- 3 3/4 dl vehnäjauhoja
- 2 tl soodaa
- 1 tl leivinjauhetta
- 2 tl kanelia
- 1 tl inkivääriä (voit kokeilla myös kardemummaa tai korvata kaikki mausteet piparkakkumaustesekoituksella)

- 3 dl raastettua omenaa (minulla meni 4 pientä omenaa)

Valmistus
1. Sekoita munat ja fariinisokeri keskenään, sitten lisää muut kosteat aineet (rasvasula, jugurtti) seokseen.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään.
3. Yhdistä seokset käännellen ja lisää  niihin myös omenaraaste.
4. Paista voidellussa ja korputettussa kakkuvuoassa noin tunti 175 asteessa.



Olen päätynyt nyt siihen, että vaikka ohje esittäisi muuta, sekoitan ns. kuivakakun (jonka siis EI TODELLAKAAN pidä olla kuiva) ainekset samaan tapaan kuin muffinien: kosteat aineet keskenään ja kuivat aineet keskenään ja lopuksi yhdistetään liikaa vatkaamista välttäen. Silloin ei tule liian tiivis lopputulos. Kuvan kakussa on pinnalla vähän mannaryynejä - ei ollut korppujauhoja joten käytin "korvaavaa tuotetta". Ne vähän jäivät kakkuun kiinni :-)

**

Tällainen kakku säilyy hyvin ja paranee säilytettäessä. Jatkan omenaleipomuksia ja vien näitä töihin niin kauan kuin omenoita riittää. Ehkä apfel strudel seuraavaksi?

Sitten tarkoitus olisi kokeilla bataattia ja kurpitsaa makeissa leivonnaisissa. Miten olisi amerikkalainen pumpkin pie? Siitä täytyy tehdä taas vertaileva kartoitus: millaisia ohjeita ylipäänsä on?

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Omenamuffini from down under


Koska on omppuaika, etsiskelin jotain muutakin leivottavaa kuin omenapiirakka. Reetta ehdotti muffinia. Valitsin pienen vertailun jälkeen seuraavan ohjeen, australialaiselta nettisivulta. (Muunnostaulukon mukaan 1 US cup = 2,4 dl ja suhde näyttää tässä olevan sama. UK cup on sitten eri asia!)

Halusin ohjeen, jossa omena tulee taikinan sekaan, eikä esim. niin että omenanpala kieritellään mausteissa ja pistetään lopuksi muffinin keskelle... Lisäksi täysin rasvattomaan ohjeeseen suhtaudun epäillen... Tämä valikoitui myös siksi, että se ei sisältänyt mitään sellaista ainesta, jota ei olisi aina kotona.

Minun mielestäni muffinin idea on olla kostea, tasaisesti jakautuneita sattumia sisältävä ja rakenteeltaan ilmava, jos tämmöistä sanaa voi käyttää... Ei siis liian tiivis, ei kakkumainen eikä leivosmainen asetteluiltaan tai koristeluiltaan.




AINEKSET (12 muffinia)

- 4, 8 dl  vehnäjauhoja
- 1 rkl ?? leivinjauhetta (aika paljon!)
- 2 tl kanelia
- 150 g fariinisokeria (= 1,8 dl)

 - 2 keskikokoista / 4 pientä omenaa pilkottuna
 -  (ohjeessa oli peräti 1,8 dl rusinoita, vaihdoin ne reiluksi desiksi pähkinä/mantelirouhetta)

- 125 g margariinia tai voita sulatettuna ja jäähdytettynä
- 2 munaa
- 1,8 dl maitoa


 VALMISTUS

1.  Siivilöi yhteen jauho, leivinjauhe ja kaneli.

2.  Lisää huolella sekoittaen fariinisokeri, omenanpalaset ja rusinat (minä en tykkää rusinoista muffineissa, joten laitoin tähän kohtaan pähkinärouhetta)

3.  Sekoita sula rasva, kananmunat ja maito.

4.  Sekoita käännellen jauhoseos sekä kosteat aineet, vain sen verran että ne juuri sekoittuvat. Älä sekoita liikaa, muuten muffineista ei tule pehmeitä.

5.  Paista 180 asteessa n. 20 minuuttia. Käytä muffinivuokaa tai erillisiä silikoni-  tai paperivuokia. Tästä tulee 12 kpl.

6.  Anna jäähtyä vuoassa ennen irroittamista, pysyvät paremmin koossa.

Jos haluaa kuorruttaa, tuorejuustokuorrutteen ohje löytyy täältä. Minusta maku on parempi ilman kuorrutetta.






Lopuksi vielä testi:



Maku on aivan loistava, pehmoisen omenainen, ja koostumus juuri niin rouhean-kostea kuin toivoin. Jätin omenanpalat kuorimatta, ne ovat ihania sattumia... Ja mielestäni manteli-pähkinärouhe on ihan ykkönen tässä, ensi kerralla jätän nekin hieman isommiksi muruiksi. Ja tosiaan, tein kuorrutetta ja kokeilin sitä tuohon maisteluversioon, mutta minusta tämä muffini ei kaipaa mitään ylimääräistä. Maku tulee SISÄLTÄ! :-D